maanantai 26. joulukuuta 2016

Lumikenkien testausta Ounasvaaralla

 Mukava Joulu perheen kanssa vietetty. Jouluruokia on tullut parin päivän ajan syötyä niin että tänään Tapaninpäivänä oli jo sellainen olo että ulos luontoon pitää päästä. Siispä suunta kohti Ounasvaaraa ja mukaan lumikengät, jotka sain viime keväänä syntymäpäivälahjaksi. Tämä oli siis niiden ensimmäinen varsinainen testausreissu. Aikaisemmin olen aina lainannut lumikenkiä kavereilta, eikä niiden kanssa ole oikein päässyt aivan sinuiksi.

Hyvin sai säädettyä omaan jalkaan sopivaksi ja ei muuta kuin menoksi kohti vaaran huippua.
Arvellaan, että lumikenkiä on käytetty jo tuhansia vuosia, jopa 6000 vuotta sitten. Keski-Aasiasta on löydetty merkkejä muinaisista lumikengistä, toisin sanoen jalkaan kiinnitetyistä puisista välineistä, jotka helpottivat kulkua upottavassa lumessa. Niitä on käytetty sekä metsästyksessä että sotajoukkojen liikkumisen apuna, onpa jopa eläimille kiinnitetty jalkoihin levymäisiä lumikävelyn apuneuvoja. Lumikengät tunnetaan kuitenkin ehkä parhaiten eskimoiden  ja intiaanien historiasta. Lähde: Wikipedia
Kuva Ounasvaaran huipulta. Valoa vaaranpäälle tuo laskettelurinteen valot.


Ounasvaaran päällä risteilee monenlaisia reittejä; vaellusreittejä, hiihtoreittejä ja talvikävelyreittejä. Lumikengät jalassa olet kuitenkin reiteistä vapaa ja voit kulkea melkein mistä vain haluat.

Matkan varrella tuli vastaan tuntemattoman taiteilijan tekemä lumiukko ;) Hieno!

Ounasvaaran huipulla oleva näkötorni. Sinne kiipeämällä pääset ihailemaan Rovaniemeä aika komeasta kulmasta.

Tänään oli pakkasta n. -8 astetta ja lunta sateli hiljalleen.


Lumi ja jää huurtaa kaikki rakennelmat omalla tyylillään.

Pylväskin on saanut jääkuoren.

En koskaan lakkaa ihailemasta talven taidetta.

Paluumatkan lumisia maisemia.

Tykkylunta puissa jo ihan mukavasti. Tykkylumeksi kutsutaan puihin lujasti kiinni tarttunutta lumikertymää, joka on syntynyt lumihiutaleiden lisäksi muusta kiinteässä olomuodossa olevasta vedestä. Kun tykkyä on liian paljon puut taipuvat maata kohti tykyn painon kertyessä, saattavat vaikka katketakin jos kuorma kasvaa liian suureksi.

Infotaulun kertomaa. Lumikenkäilin siis myös muinaisrannalla.

Lumista maisemaa.
 Hieno reissu tämäkin. Piti todeta että lumikenkäni olivat varsin mainiot. Säädöt pitivät hyvin, pysyivät hyvin kiinni ja kengät olivat sopivan kapeat, ei siis tarvinnut kävellä jalat harallaan ;) Lumikenkäilyä kannattaa jokaisen kokeilla! Lumikenkäily on helppo ja hauska lähes kaikille sopiva laji. Se joka osaa kävellä, osaa myös lumikenkäillä. Lumikenkäilijä menee minne haluaa eikä ole riippuvainen valmiiksi tehdyistä reiteistä.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pakkasaamu Kemijoella

Pakkasaamu ja koirien ulkoilutuslenkki 12.12.2016 Kemijoen jäällä. Pakkasta -18 astetta. Voi tuota taivaan pastellimaalaria kun on taas taikonut komeat sävyt.
Kello on 10.30 ja aurinko yrittää nousta taivaanrannan yläpuolelle.

Joen jää kyllä kestää kävelijän kun se kestää moottorikelkatkin. Mikäpä tässä on tallustella ja koiratkin nauttivat vapaudesta. Vielä kun saadaan hiihtolatu niin laitetaan sukset suihkimaan!

Aurinkoinen pakkaspäivä Murhaniemen laavulla

Murhaniemi sijaitsee Ajoksen saaressa Kemin edustalla. Paikka on saanut karmean nimensä siellä tapahtuneesta murhasta. Ajoksen saaressa on  puunjalostusteollisuutta, öljysatama, Kemin satama ja tuulimyllyjä sekä asutusta. Onneksi kuitenkin osa alueesta on suojeltua luonnonsuojelualuetta, jolla halutaan vaalia alueen rantaluontoa ja suojella uhanalaisia lajeja. Luonnonsuolelualue on varsin nuori, se on perustettu vuosina 1993-1994.

Talvista maisemaa Murhaniemen laavulta merelle päin. Pakkasta -15 astetta. Aurinko juuri ja juuri jaksaa vielä näyttäytyä Kemin korkeudella. 
Laavu "aukeaa" merelle päin. Keväthangilla hiihtelijöille tässä on oiva tauko- ja auringonottopaikka. Käydessämme laavulla pakkasta oli niin paljon ja mereltä puhaltava viima sai sen tuntumaan vielä paljon kylmemmältä että jätimme suosiolla makkaranpaiton seuraavaan kertaan.

Sulanmaan aikaan merivesi tyrskii rantakallioihin. Nyt oli hiljaista siltäkin osin; lunta ja jäätä silmänkantamattomiin.

Laavulle johtaa parkkipaikalta noin 500 metrin polku metsän halki. Pieni polku metsän halki vie....

Kun paikan nimi on Murhaniemi, niin mielellään paikan päälle lähtee kavereiden kanssa. Karmeasta nimestään huolimatta paikka oli  kirpakkana pakkaspäivänä hieno retkeilykohde. Kuvassa hyvin säähän varustautuneet kaverini imevät itseensä lyhyen ajan näyttäytyvän auringon energiaa - kyllä nyt taas jaksaa!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Älä ala geokätköilijäksi

Geokätköily on nykyaikaista aarteenetsintää ja laji, jota voit harrastaa missä päin maailmaa tahansa. Alkuun pääset hyvin pienillä sijoituksilla. Tarvitset vain älypuhelimen jossa on gps -paikannus tai pelkän gps-laitteen, johon sijoitat netistä geokätköilysivustoilta kätkön koordinaatit jonka aiot etsiä. Ja ei muuta kuin etsimään purkkia pusikosta ;)
Mutta, mutta... pieni varoituksen sana. Kätköily on erittäin addiktoiva harrastus, josta hyvin nopeasti muodostuu pakkomielle. Se vie lopulta kaiken vapaa-aikasi, rahasi ja pahimmassa tapauksessa myös henkesi kun tavoittelet jotain liian ylhäällä tai alhaalla tai jossain muussa "vaarallisessa" paikassa sijaitsevaa kätköä.
Ystäväpiirisi saattaa myös muuttua, ellet sitten saa tautia tartutettua myös heihin. Parasta olisi että myös kaikki perheenjäsenesi alkaisivat kätköilijöiksi, koska ethän sinä enään sen jälkeen heitä juuri muuten näkisi, kun olet aina menossa kätkölle.
Pian huomaat myös että alat varustautumaan löytääksesi niitä vähän vaativampia kätköjä. Kunnon kätköilijällä on jokaisen takin taskussa pari kynää, jotta voi kätkön löytäessään raapustaa nimen kätkörasian sisällä olevaan logikirjaan. Kätköilijn varustuksiin kuuluu myös georeppu, jossa varusteita ja pitemmällä reissulla myös eväitä kuljetetaan. Hyviä apuvälineitä ovat magneetit, sukset, lumikengät, otsalamppu, erilaiset "jatko kädet" (ongen vapa, harjan varsi jne) Joissain kätköissä myös kokoon taitettavat tikapuut auttavat kun tavoittelet esimerkiksi korkealla puussa olevaa kätköä. Autokin pitää ennen pitkää vaihtaa maastoautoksi, jotta pääset sujuvasti niille vähän huonoimmillekin teille ja voit kuskata kaikki tarvitsemasi apuvälineet mukanasi. Mitä kauemmin lajia harrastat sitä paremmin varustaudut. Sehän ei haittaa, koska harrastus saakin maksaa ;)
Kun olet kotikonnuilta löytänyt jo melkein kaikki kätköt niin alat suunnittelemaan erityisiä georeissuja paikkaan jos toiseenkin. Voit joutua harrastuksesi myötä esimerkiksi Leville kiertämään Levin kierros nimistä kätkötrailia näihin lumisen kauniisiin maisemiin. Siinä hurahtaa tunti jos toinenkin kun niitä on etsittävänä 63 kappaletta ja matkaakin kertyy lähemmäs 20 kilometriä. Jos et kerralla löydä kaikkia, joudut palaamaan suurella todennäköisyydellä uudelleen paikanpäälle, jotta saat hymynaaman jokaisen kätkön kohdalle.


Kun kätköilijä on menossa kätkölle hän saattaa näyttää ja käyttäytyä hieman kummallisesti. Kätköilyn luonteeseen kuuluu että kätköä ei paljasteta ulkopuolisille, joita myös jästeiksi kutsutaan. Kätköilijä saattaa esimerkiksi kumartua sitomaan kengännauhojaan, vaikka kengissä ei nauhoja olisikaan tai etsimään pudonneita autonavaimia, jotka ovat ihan varmasti takin taskussa tallessa. Voidaan myös käyttää useamman lähestymisen taktiikkaa, jos ensimmäisellä lähestymisyrityksellä kätkön läheisyydessä oli liikaa liikennettä. Täytyy tunnustaa että joskus on kyllä pitänyt paljastaa mitä on tekemässä. Viikonloppuna olin Levillä kätköilemässä, olin juuri käynyt kätköllä ja kahlasin lumihangesta takaisin latupohjalle vastaan tuli hiihtäen kaksi vanhempaa herrasmiestä, joista toinen sponttaanisti kysyi "Oletko pahastikin eksyksissä?" No siinä oli sitten pakkoa kertoa mitä olin tekemässä etteivät nyt ihan hölmönä pidä. Hetki siinä lajista tarinoitiin. Molemmat sanoivat että ollaan me kuultu että semmonenkin harrastus on olemassa.

Kätköilijän jäljet hangessa

Tällä kertaa kätkö löytyi helposti puun oksalta. Kätkörasiana tällä kertaa muovinen pet-putkilo ja sisällä logikirja johon nimimerkki sitten raapustetaan, kirjataan se sitten geokätköilysovellukseen ja sitten ei muuta kuin seuraavalle kätkölle. Kätkö tietenkin jätetään paikalleen ja samalla tavalla kuin se siinä olikin.


Toisinaan kätkön löytäminen tai käsiin saaminen ei ole ihan helppoa. Joskus paikan päällä on pitänyt käydä useammankin kerran apuvälineiden kanssa ennenkuin "purkki" on paikallistunut ja nimet logiin kirjoitettu. Joskus yhden kätkön löytämiseen on mennyt kokonainen päivä, jos se on sijainnut riittävän kaukana autolla kuljettavasta tiestä tai maasto on ollut erittäin haastava.
Kaiken kaikkiaan laji on todella antoisa. Kätköillä voit yksin, kavereiden tai perheen kanssa. Löydät myös uusia kavereita, jotka ovat saaneet saman viruksen ;) Lapsetkin innostuvat kätköilystä helposti, kunhan valitset vain kätkön niin että se on myös lapsille soveltuva. Tulet löytämään hienoja paikkoja ja opit asioita, joista et ilman harrastusta tietäisi mitään. Laji tarjoaa haastetta sekä kropalle että kopalle. Niin että kahta en vaihda...  ja se toinen oli?
Lisää tietoa kätköilystä www.geocaching.com, www.geocache.fi ja www.geokätköt.fi




Metsäsuksilla Pohjasenlammelle

Lunta on meillä tänä vuonna todella paljon. Välillä tulee kuitenkin sellainen olo että erämökille on päästävä. Mietittiin välineitä; lumiken...