perjantai 25. elokuuta 2017

Erakon kämpällä

Kätköilyhän se on se joka ihmistä liikuttaa - ainakin minua. Tänään oli vapaapäivä muista velvotteista, ja niinpä suuntasin taas muutamalle. Yhtenä kohteena oli Erakon kämppä. Eemiel Johan Antinpoika eli täällä erakkona vuodesta 1911 vuoteen 1945, jolloin hänet löydettiin kuolleena. Mikä on erakko? Wikipedian mukaan erakko on henkilö, joka elää yhteiskunnasta syrjään vetäytyvänä. Ihmiset saattavat erakoitua jos ovat kyllästyneet elämäänsä tai pettyneet ihmissuhteisiinsa. Mikäpä oli tämän erakon syy asettua tänne? Sitä tarina ei kerro. Täysin erakkona en voi Eemeliä pitää. Eemeli oli kova kylästelemään; usein hän vieraili Pasmajärven taloissa ja sai sieltä usein mukaansa voita ja leipää. Hän harrasti tuohi- ja puutöiden tekoa ja kävi kylällä myymässä tuotteitaan. Näin hän sai rahaa leivän, suolan, sokerin ja voin ostoon. Hän oli hyvin uskonnollinen ja piti seurojakin jos häneltä pyydettiin. Eemelillä oli musta leuka- ja huuliparta sekä pitkä tukka, seuroja pitäessään hän puhui kovalla äänellä ja kylän lapset pelkäsivät häntä. Erakko Eemelillä oli aluksi asumuksenaan maahan kaivettu asumus, jossa oli vain välttämätön. Myöhemmin hän rakensi alueelle useampia rakennuksia alueelle.

Erakko Eemelin hirsirakenteinen kämppä. Etuosassa on pieni eteinen, eikä se kämppäkään iso ollut.

Kämpän kattona on turve, jossa tänä päivänä kasvaa turpeen lisäksi jo pieniä koivujakin.

Eemelin tuvan takka, joka toimi lämmön ja valon lähteenä sekä keittopaikkana. Takan muuraamiseen tarvitsemansa saven hän oli tuonut kelkalla (ei kuitenkaan moottorikelkalla) Taapajärveltä. Tolokun takkahan siitä oli tullut. Mietin vain että kuinka paljon hänellä piti olla puita tehtynä, että takka piti asumuksen lämpimänä. Takka ei varmaankaan ollut varaava ja talvipakkasilla oli aamulla jo kiire sytyttää tuli uudelleen takkaan että pysyi lämpimänä.

Eemelin tupa oli karu; takan lisäksi siellä oli pieni ikkuna, pöytä ja lavitsa nukkumista varten. Ovensuut olivat todella matalia. En ole minäkään pitkä, mutta näissä ovenpielissä piti minunkin kumartaa syvään.

Olikohan tämä Eemelin sauna? Piippu takennuksessa ainakin oli.

Ja lauteet, ja kiuas.



Eemelin pihapiiriä reunustaa aita.

Eemeli pyydysti lähellä olevasta pienestä järvestä kalaa ja metsästi ansoilla metsälintuja sekä marjasti ahkerasti. Alueella oli kaksikin ruokavarastoa, joihin hän varastoi luonnon antimia talven varalle.

Tänä päivänä alueella on myös nuotiopaikka, jossa alueella vierailevat voivat hengähtää ja nauttia Eemeli erakon perinnöksi jättämän pihapiirin tunnelmasta. Kämpässä on vieraskirja, johon kulkija voi nimensä raapustaa. Yllättävän paljon siellä näytti kulkijoita olleenkin, vaikka paikka on kaukana kaikesta. Paikan löytää Lohinivasta Sieppijärvelle vievän tien noin puolesta välistä. Kämpälle on viitta tien varressa. Matkaa viitalta tulee noin 3-4 kilometriä. Auton maavarasta riippuu kuinka lähelle pääsee. Minä jätin auton noin kilometrin päähän ja patikoin siitä löppumatkan.

Eemelin kalalampi puiden takana.





Metsätiellä on viitta kämpälle. Viimeistään tähän on auto jätettävä. Oli se taas kerran mielenkiintoinen paikka tutustumiskohteena, ei voi muuta sanoa. Käykääpä katsomassa ja kokemassa jos liikutte täällä päin. Itse mietin paljon tuota erakon elämää. Pidän luonnossa liikkumisesta, eikä eräkämpillä yöpyminen ole ongelma, oikeastaan se on vapautta ja lomaa. Mutta että eläisi täällä vuodesta toiseen...siihen minusta ei varmaankaan olisi.

Ei kommentteja:

Metsäsuksilla Pohjasenlammelle

Lunta on meillä tänä vuonna todella paljon. Välillä tulee kuitenkin sellainen olo että erämökille on päästävä. Mietittiin välineitä; lumiken...