Viime viikonloppuna Lapin metsämuseolla oli geokätköilijöiden miitti eli tapaaminen. Ne ovat todella mukavia tapahtumia, joissa tavataan muita kätköilyyn hurahtaneita, suunnitellaan tulevaa, vaihdellaan reissaajia tai turistaan muuten vain. Miitin jälkeen oli mahdollisuus tutustua museoalueeseen tarkemmin. Joskus kouluaikoina olen käynyt alueella tutustumassa, mutta eihän siitä juuri mitään muista. Miten näin lähellä oleva hieno kohde arjen kiireessä unohtuu vuosiksi? Nyt oli revanssin paikka. Lapin metsämuseo on ainutlaatuinen historian näyttämö; se tutkii ja ylläpitää Lapin metsähistoriaan liittyvää kulttuuriperintöä. Museo sijaitsee 3,5 kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta maaseutumaisemassa ja esittelee Lapin metsähistoriaa lukuisten rakennusten ja esineiden kautta. Alueelle on siirretty 1960 -luvulta alkaen eri puolilta laajaa lapinmaata rakennuksia ja rakennelmia sekä erittäin monipuolista esineistöä. Museolla voi tutustua Lapin metsätyön historiaan ja siihen miten se on kehittynyt alkuajoista tähän päivään. Jos matkasi kuljettaa sinut Rovaniemelle niin kannattaa käydä tutustumassa.
 |
| Ajomiesten kämppä on 1969 tehty rekonstruktio 1900 -luvun alun metsätyömiesten asumuksesta. | |
Kiinnostuin oikeastaan eniten tästä yhdestä alueen vanhimmasta rakennuksesta, ajomiesten kämpästä, joka kuvaa aikaa 1900 - luvun alun metsätöissä. Ennen puutavarayhtiöiden rakentamia suuria savottakämppiä metsätyömiehet rakensivat asumuksensa itse, usein nopeasti ja alkeellisesti. Kämpässä asui 2-3 hevoskuntaa, eli hevosmies joka ajoi puut lanssiin ja 2-3 hakkuria. Eli tällaisessa asumuksessa saattoi asua jopa yhdeksän miestä talven ajan. Vaikka olot olivat alkeellisia metsätöihin oli tunkua, savotat, uitot ja puiden ajo tarjosi aikanaan tuhansille ihmisille töitä ja tuloa.
 |
| Ajomiesten kämppä sisältä. |
Olot tuon ajan metsäkämpillä olivat alkeellisia. Talvipäivän valoisa aika sahattiin puita metsässä ja pimeä aika vietettiin kämpässä työkaluja huoltaen, leväten ja tarinoita kertoen. Kortin pelaaminen oli myös yksi ajanviete jota kämpillä harrastettiin, siinä saattoi joskus pelin tuoksinnassa hävitä kovalla työllä ansaitsemansa tienestin. Vanha kämppälaki vuodelta 1924 kuvaa olosuhteita aika hyvin. Se saattaa tämän päivän ihmisiä huvittaa, mutta oli tuolloin tärkeä ohjeistus kämpässä asuvalle.
Toisen omaisuuteen ei saa koskea, vaikka se ei olisikaan lukon takana.
Jos omistaa sellaisen työkalun, jota toisella ei ole omasta takaa, on lainattava tarvittaessa. Ei koske puukkoa.
Kämpässä jokaisen on istuttava oman makuupaikan kohdalla.
Jos on iskenyt naulan vaatteitaan varten, niin siihen ei saa toinen ripustaa omiaan.
Jos pudottaa naulasta toisen varusteen, pudottajan on se heti nostettava paikoilleen.
Se sytyttää valkian piisiin jota paleltaa.
Se noutaa vettä joka sitä tarvitsee jos ämpäri on tyhjä.
Vesiavannon aukaisee se joka tarvitsee ensin vettä.
Ulkona, kämpän nurkilla tai katoilla olevien lihojen ja läskien päälle ei saa omiaan asettaa.
Kämpän ovenpuolelle ei saa käydä paskalla.
Jokaisen on käytettävä omaa paskaraittia.
Kämpän etuseinustalle ei saa kusta.
Jokainen hevosporukka tekee vuorollaan niin paljon yöpuita, että saa tulet illalla metsästä tultua.
Naiskokkiin ei saa kajota, eikä hiipiä hänen viereensä yöllä. Hän on rauhoitettu, vaikka itse olisi halukas.
Kello yhdeksän jälkeen ei saa pitää kovaa ääntä.
Omasta akasta ei suosita kenenkään puhuvan huonoa tai rivouksia.
Omat parseelit on pidettävä tallipaikassa.
Kukaan ei saa yöllä kusta kämppään.
Piereminen on sallittu.
 |
| Luonnonkivistä muurattu piisi. |
Kämppä lämmitettiin nurkkaan luonnonkivistä muuratun piisin avulla. Siinä valmistettiin myös ruoka ja sen kämmössä kuivateltiin myös märät varusteet
 |
| Lapikkaat eli pieksusaappaat olivat tuon ajan metsätyömiehen työjalkineet. |
 |
| Nuori mies ja suomenhevonen savotalla. Kuva metsämuseon kokoelmista. |
Suomenhevonen oli pitkään yksi metsätalouden perusvoimista. Puut sahattiin tuohon aikaan justeerilla tai pokasahalla ja kuljetettiin hevosella lanssiin. Moottorisahat tulivat vasta paljon myöhemmin. Työ oli raakaa fyysistä työtä niin jätkille kuin hevosillekin.
Tutustumalla koko museoalueeseen pääset aikamatkalle Suomen metsätalouden alkuajoista tähän päivään.
