Pohjasenlammen autiotupa sijaitsee Ylitornion kunnan alueella Aavasaksa - Muurola -tien pohjoispuolella noin 23 kilometriä Muurolasta Aavasaksalle päin. Metsäutotietä pitää ensin ajaa noin 3 km. Metsäautotieltä lähtee merkitty reitti Pohjasenlammen autiotuvalle. Patikointimatkaa viitalta tulee vain 1,5 km. Metsäautotie on kohtuullisen huonossa kunnossa, ajettava henkilöautolla varoen. Talvella auto on jätettävä Aavasaksa - Muurola tien varteen ja jatkettava siitä suksilla, lumikengillä tai moottorikelkalla.

Vaihtoehtoinen reitti tuvalle on viitalta suoraan suon yli.

Olihan se suo taas märkä ;)

Välillä sai kävellä vähän kuivempaakin maastoa.

Suon syksyistä väriloistoa.

Pohjasenlammen autiotupa. Edellisen käynnin jälkeen on Metsähallitus uusinut terassin lattian.

Kämppä on pieni, erittäin siisti ja tunnelmallinen.

Kämpässä mahtuu yöpymään 3-4 henkeä.

Kämpän vieressä on pieni lampi, joka ei olekaan nimeltään Pohjasenlampi vaan pöytälampi.

Kämpässä on tehokas kamiina, joka syttyy hyvin kun ensin vuolee kiehiset sytykkeeksi. Metsähallisus huolehtii kämpän puuhuollon, mutta puut pitää itse pilkkoa.

Kämpän läheisyydessä on Rumanmaan savotan pääpirtin rauniot. Kämpän seinällä on taulu, jossa kerrotaan että Rumassamaassa oli suuri savotta vuosina 1929-1931. Suurimmillaan savotan vahvuus oli yli kaksisataa henkeä.

Kämpän seinäälä olevassa taulussa on kuvia ajasta, jolloin Rumassamaassa savotta oli toiminnassa.

Rumanmaan savotan työmiehiä tauolla. (Kuva kämpän seinällä)

Illan pimetessä kynttilän valo tuo tunnelmaa kämppään.

Tällainen näkymä kämpän ikkunasta aamulla. Hyvin tarkeni yön nukkua, välillä oli liiankin kuuma kun tuli kamiinaa lämmitettyä illalla aika reilusti.

Aamulla kämpän siivous ja puita tupaan seuraavalle kävijälle. Kämpällä ei ole "jätehuoltoa", joten toimitaan periaatteella sen minkä jaksat kantaa tullessasi jaksat kantaa myös pois lähtiessäsi.

Tämä päivitys hieman jälkijunassa, mutta Tsahkaljavri on sen ansainnut ;)

Matkalla Kilpisjärvelle pysähdys tässä. Ei se Suomen maanteiden korkein kohta nyt niin ihmeellinen ollut, mutta faktaa tuo kai on ;)

Oli aika paha valinta; isäntä jäi katsomaan Suomi-Venäjä jääkiekko-ottelua ja minä arvoin että tätäkö tuotako vai mitä sitten? Mitä sitten voitti. Maastokengät jalkaan ja kevyttä nulkkaa merkittyä reittiä kohti Tsahkaljavria. Kätkökin sieltä löytyi ja maisemat olivat upeita....oli se vain niin hyvä hengittää puhdasta tunturi-ilmaa.

Siellä se möllöttää Saana. Kerran olen päälle kavunnut, mutta en tällä kertaa. Mutta oha se komea!

Paluumatkalle hieman eri reittiä....Lapin luonto on heräämässä kesän lyhyeen kukoistukseen.

Saksalaisten rakentamat parakin rauniot Muurolassa

Ovat melkein kylän keskellä sairaala-alueen ja rautatien välissä, mutta piilossa niin hyvin että satunnainen ohikulkija ei edes tiedä niiden olemassaolosta. Itsekin olin lenkkeillyt ihan lähimaastoissa useasti, kunnes kerran poikkesin reitiltä ja "löysin" nämä. Parakit ovat poissa mutta rauniot jäljellä.

Betonia ei ole säästelty siihen aikaan, mutta aika tekee tehtävänsä vääjäämättömästi

 

Pitihän se tänäänkin lähteä Lapin ihmeitä katselemaan. Asfalttitieltä pienelle hiekkatielle, sitä noin 15 kilometriä. Varovasti ajettava ettei riko autoa. Koordinaatit tiedossa ja siihen mistä lyhyin matka kohteeseen auto parkkiin. Viitta opastaa Lentokonejängälle. Lentokonejänkä on saanut nimensä suoalueelle pudonneen lentokoneen mukaan. Eipä muuta kuin kumpparit jalkaan, koska odotettavissa on että niitä tarvitaan suon ylityksessä.

  Alkumatkasta kaunista ruskan värittämää helppokulkuista maastoa ja puolukoita ihan poimittavaksi asti.

Välillä sai todeta että jalkinevalinta osui ihan nappiin. On sitä tänä kesänä satanut niin että kaikki suot ovat vähintäänkin märkiä.

 

Kaunista Lappilaista suomaisemaa sai ihailla matkan varrella.

 

Kohde löytyi ongelmitta. Suoalueelle pudonneen lentokoneen JK-263 ampuivat alas saksalaiset Lapin sodan loppuvaiheessa 15.10.1944 heti sen noustua Rovaniemen kentältä. Lapin Lennoston Kilta ry on pystyttänyt paikalle muistomerkin muistoksi tuosta traagisesta tapahtumasta. Muistomerkin läheisyydessä on edelleen pudonneen lentokoneen osia. Niiden katseleminen pistää mietteliääksi.

Muistomerkissä oleva laatta joka kertoo tärkeimmän. Ja tästä sitten paluumatkalle. Tämänkään muistomerkin olemassaososta vain harva tietää. Paikan lähimaastoissa olen vuosien saatossa poiminut hillaa, mustikkaa ja puolukka niitä Lapin superfoodeja.

Joku aika sitte tuli käytyä Suomen ja koko EU:N pohjoisimmalla pisteellä ja ihastelemassa Suomen  ja Norjan rajamailla olevaa EU:n pohjoisinta kylää, Nuorgamia. Tenojoen varsi on suosittua lohenkalastusaluetta, mutta mehän suuntasimme katselemaan Nuorgamin maisemia vähän ylempäää. On se tunne kun voit katsoa kauas horisonttiin ja näet aivan lumoavaa tunturimaisemaa.

Retki Louevaaran autiotuvalle. Matkalla poimittiin vielä mustikoita, vaikka pakkanen oli jo alavilla mailla vioittanut mustikkaa. Matkalla kämpälle pitää ylittää oikein kunnon rakkakivikko. Ilma oli kuitenkin tällä kertaa suosiollinen, eikä kivet olleet liukkaita. Vaaran päällä on vanha palovartijan torni ja autiotupa, jota huoltaa metsähallitus. Torniinkiinkin on tullut kiivettyä useamman kerran, mutta ei tällä kertaa. Tornista on hulppeat näkymät, mutta vaatii hieman uskallusta. Kämppää on viimeisten vuosien aikana remontoitu, nykyisin siellä on oikein kunnon ritsi aikaisempien hetekoiden sijaan.
Louevaaran laet nousevat 220-250 metrin korkeuteen. Nämä vaarat ovat aikoinaan olleet vähäisinä saarina meren keskellä. Vaarojen notkoissa on paljon lehtoja, lehtokorpia ja reheviä lähteikköjä. Osa lehdoista kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Harvinaisista kasvilajistoista voidaan mainita puna-ja mustakonnanmarja sekä tummaraunioinen (saniainen).
Kämpältä hieman länteen päin voit löytää (polkuhan sinne vie) idyllisen Kuusilammen, josta voit hakea vettä yöpyessäsi kämpällä. Ei paha, tuleppa kokeileen!