Metsäsuksilla Pohjasenlammelle

Lunta on meillä tänä vuonna todella paljon. Välillä tulee kuitenkin sellainen olo että erämökille on päästävä. Mietittiin välineitä; lumikengät vai metsäsukset? Voiton veivät metsäsukset. Tiedossa oli siis umpihankihiihtoa. Metsäsukset ovat ovat latu-urille tarkoitettuja suksia leveämmät ja pidemmät, monoja ei tarvita vaan kumisaappaat villasukilla vahvistettuna käyvät hyvin. Pakkasta oli noin -6 astetta, eli oikein sopiva sää. Auringosta ei saatu tällä reissulla nauttia...no kaikkea ei voi saada.

Pojasenlammelle jos mielii talvella matkaa tehdään aluksi tienpohjaa pitkin, jota ei aurata talvisin. Tienpohjaa kuljetaan noin kolme kilometriä ja sitten vaihtoehtona on mennä merkittyä reittiä tain suon poikki suoraan. No meidän reitti on näillä keleillä tietenkin se suon poikki suoraan. 

Vanhat, mutta hyvin toimivat metsäsukset. Sukset ovat pitkät ja leveät, eikä ne upottaneet juuri lainkaan. Vauhti ei päätä huimaa, vaan tahti on tasaisen tappavaa ;)

Matkaa tuvalle tulee pikitieltä noin neljä kilometriä. Ei ole paljon, mutta hiki siinä tuli. Maisemat niin talvisen lumiset.

Mökille päästiin. Ensimmäinen tehtävä oli lapioida lunta pois mökin terassilta sen verran että pääsi sisälle ja käydä vielä kun oli jonkin verran valoisaa pilkkomassa puita valmiiksi tuvan puuvaraston täydentämistä varten. Tupa ei ole suuren suuri, mutta siellä on kaikki tarpeellinen.

Sininen hetki.

Nälkähän siinä hiihtäessä ja latua umpihankeen tehdessä tuli. Gourmeeateria oli tällä reissulla makkaraa ja perunamuusia. Jälkiruuaksi kiehautimma kahvit. Oli meillä herkkujakin mukana; ystävänpäivä oli ollut muutama päivä sitten. Joimme siis leivoskahvit.

Mökin kulmalta

Metsähallitus huoltaa tätä idyllistä ja pientä tupaa. Puita on tuotu lisää. Kyllä olemme onnellisessa asemassa kun meillä on tällainen mahdollisuus käyttää näitä tupia. Pitäisi vain jokaisen muistaa kämppäelämän säännöt. Kaikki se mikä jaksetaan kantaa mukana jaksetaan kantaa myös paluu matkalla, vaikka tyhjänäkin. Puita tuodaan seuraavalle valmiiksi ja vuollaan muutama kiehinen, jotta tulen saaminen kamiinaan on helppoa. Siistitään tupa lähtiessä, jotta seuraavalla tulijalla on sinne mukava tulla.

Hyvin nukutun yön jälkeen katse ikkunaan; tältä siellä ulkona näyttää. Täällä nukkuu aina kuin tukki. Monet ihmettelee että miten siellä tarkenee. Mökissä on todella tehokas kamina, ongelmana on mieluummin se että on liian kuuma.

Aamulla on pakko saada kahvia. Kamina oli tietenkin jo sammunut aamulla ja tulet piti virittää uudelleen. Pian kahvivesi jo kiehuikin ja pääsimme aamukahville.

Vermeet rinkkaan, tuvan siivous ja paluumatkalle.

Helppohan se nyt on hiihtää kun on itte eilen ladun tehnyt, eikä yöllä ole tullut lunta lisää.

Puut kantavat melkoista lumikuormaa.

Niin oli mukava reissu että innostuimme tekemään loppumatkasta lumitaidetta ;)

Lumikenkäilyä Ahvenvaarassa

Mahtava ilma. Aurinko paistaa, pakkasta 18-19 astetta. Lauantai eikä mitään pakottavaa tekemistä. No onhan se vähän kylmä, mutta ei tuule. Vaatetta päälle reippaanlaisesti, lumikengät mukaan ja kohti Norvajärveä ja Ahvenvaaraa. Miksi kohteeksi valikoitui tänään Ahvenvaara? No siellä sattumoisin on vielä löytämätön geokätkö. Ahvenvaara on Norvajärvellä 186 metrin korkeuteen kohoava vaara. Lunta meillä tänä vuonna on ihan riittämiin jo, eikä hanki vielä kanna. Pari päivää sitten oli vanhan viisauden mukaan talven taitekohta ja talven lumesta on satanut tähän mennessä puolet. Vähän hirvittää että tuo vanha viisaus pitää paikkansa; meillä on puolitoista metriä lunta ennenkuin kevät tulee ja armahtaa meidät ;) Lumikengät helpottavat vähän, mutta upottavat nekin aika lailla. Sopivaa lähestymispaikkaa piti kyllä jonkin aikaa etsiä. Lopulta löytyi tienpää, jonne auton sai parkkiin. Lumikengät jalkaan ja aluksi kohti Norvajärven uimarantaa. Uimarannalla on laavu ja kota. Kodalla tapasin miehen, joka kertoi että oli koko ikänsä ollut lapinhullu. Asunut Etelä-Suomessa ja aina loma-aikoinaan ajanut lappiin monta sataa kilometriä suuntaansa. Eläkkeelle jäätyään hän oli toteuttanut unelmansa ja muuttanut tänne. Ei ollenkaan huono päätös! Jatkoin matkaa uimarannalta kohti vaaran huippua. Niin oli hyvä tuuri että uimarannalta vaaran huipulle asti oli kelkan jälki, jota pitkin eteneminen oli liiankin helppoa. Välillä piti siirtyä jäljeltä sivuun ettei totuus ihan unohdu. Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan jo lyhyet ajat metsässä vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen ja fysiikkaan. Verenpaineen laskemisen lisäksi päivittäin metsässä vietetyt 20 minuuttia kohottavat elinvoimaisuuden tunnetta. Nyt voi taas sanoa että terveyttä on hoidettu. Hyvillä mielin tallustelin autolle ja ajelin kotiin posket pakkasesta punaisina ja hymynkare huulilla.

Rantaa pitkin kohti uimarantaa

Näkymää Norvajärvelle.

Yhä ylös yrittää.

Valon ja varjon leikkiä hangella.

Metsä lumihunnussaan on kaunis.

Löytyi se kätkökin. Hullua hommaa tämä on, mutta saapa ihmisen liikkumaan ja nauttimaan luonnon rauhasta ja kauneudesta.

Kätkö oli lumisen puun suojassa.

Välillä piti poiketa kelkkauralta sivuun että sai "oikeasti" lumikenkäillä.

Vaaran päällä näkee kauas kun osaa kurkata oikeasta paikasta.

Uskolliset palvelijat.

Matka jatkuu vaaralta alaspäin ja takaisin autolle.

Ex tempore budjettimatkailua Levillä

Levitunturin päältä gondoli -hissin yläasemalta länteen päin avautuva maisema hieman keskipäivän jälkeen

Ex tempore on latinaa tarkoittaa ”hetkestä”. Sitä käytetään erityisesti, kun joudutaan pitämään esitelmä, puhe tai muu esitys yleisön edessä täysin valmistautumatta. Muissa tapauksissa sanonta tarkoittaa nopeasti harkittua, päätettyä tai toteutettua asiaa. No näin kävi nyt taas. Päätin edellisenä iltana että lähden seuraavana aamuna Leville kätköilemään ja lataamaan akkuja kun oli vielä muutama päivä vapaata ennen töihin paluuta. 

Nettiä selaamaan ja majapaikkaa etsimään. Tarjontaahan kyllä oli vielä, mutta hinnatkin sen mukaiset. Huh, huh, en kyllä ala kahden yön nukkumapaikasta maksamaan 260-1300 euroa. Levillähän eletään nyt ulkomaalaisten turistien sesonkiaikaa, mikä selittää osaltaan hintoja. Laajensin hakua; ja katsos mitä sieltä oikein löytyy. 15 km:n päässä Levin keskustasta Inariin päin on majatalo Jurtta, jossa majoitus yhden hengen huoneessa maksaa yhteensä 88 euroa kahdelta yöltä. Aivan tuntematon paikka minulle, mutta sitäkin kiinnostavampaa on lähteä reissuun kun ei aivan varmasti tiedä mitä siellä odottaa. Olen aina suosinut edullisia majoituskohteita. On sitä tietenkin muutaman kerran tullut yövyttyä hienoissa ja kalliissa hotelleissakin. Jotenkin en vain jaksa ymmärtää hienojen seinien viehätystä kun minun reissuilla majapaikka on vain nukkumista, peseytymistä ja ruokailua varten. Mistään en katso jääväni paitsi vaikka en maksakaan itseäni kipeäksi luksuksesta. Toinen syy on tietenkin se, että kun majoitun edullisemmin, minulla on varaa matkustaa useammin. Monesti nämä ”villit” majoituskohteet ovat myös paljon persoonallisempia kuin standardoidut hotelliketjut.

Aamulla pakkasin tavarat autoon ja kohti Leviä. Utsuvaaran puolella lumikenkäilyä kätköjä etsien muutama tunti. Melkein vesikeli ja lunta sateli hiljalleen.

Sitten katsomaan sitä majoitusta; mitähän sieltä löytyy? Paikka oli syrjässä kaikesta hulinasta. Mitään tarvittavaa sieltä ei kuitenkaan puuttunut. Huoneet olivat yksinkertaisesti ja retrohenkisesti sisustettuja ja siistejä.  Sauna, pesuhuone ja yhteiset tilat (keittiö ja oleskelutila) olivat vasta remontoituja ja toimivia. Oli siellä muitakin majoittujia, joiden kanssa oli mukava jutustella siitä, minkälaisella reissulla kukin oli. Revontulien katseluun riitti kun puki tarpeeksi vaatetta päälle ja meni ulos, koska häiritsevää valosaatetta ei ollut pilaamassa taivaan ilotulitusta.

Ylhäällä tunturin päällä kaikki saavat tykkylumikuorrutuksen, niin myös tämä pikku mökki.

Toisena päivänä hurautin gondoli hissin parkkipaikalle ja ostin pelkän menolipun ylös tunturin päälle. Alhaalla oli pakkasta -15 astetta ja ylhäällä tunturin päällä vain -6 astetta. Aurinko nousi tänään Levillä klo 11.45 ja laski klo 13.07, eli päivän pituus oli vain 1 tunti ja 22 minuuttia. Sinistä hämärää 2 tuntia ja 13 minuuttia, sen jälkeen pimeää.

Tunturin päällä hetki maisemien ihastelua ja lumikengät jalkaan. Alussa piti jonkin matkaa kulkea laskettelurinnettä pitkin, mutta sitten saikin jo siirtyä metsän puolelle ”kenkäilemään”. Monta kertaa piti pysähtyä ihastelemaan maiseman kauneutta ja lumisia puita. Ai että oli hyvä hengittää ja ladata henkisiä akkuja. Pakkanen kiristyi ja autolle tulessani sitä olikin jo reilut -20 astetta. Hyvä oli illalla rauhassa saunoa ja pestä päivän hiet pois. 

Näitä maisemia sai lumikenkäillessä ihailla.

Hetkeksi eksyin kävelemään myös hoidettuun laskettelurinteeseen ;) Taustalla Kätkätunturi ja Pyhätunturi.

Rinnettä alaspäin. Kuvassa taustalla Ylläs ja Aakenustunturit.

Budjettimatkani hinnaksi tuli loppujen lopuksi 153,50 euroa jos auton polttoaineita ei lasketa. Tuolla rahalla sai kyläkaupasta eväät aamu- ja iltapaloille, hissilipun, majoituksen ja kolmena päivänä yhdistetyn lounaan ja päivällisen Levin keskustassa olevalla huoltoasemalla. Kolme päivää ja kaksi yötä; ei paha! Nyt voikin sitten alkaa säästyneillä rahoilla suunnittelemaan seuraavaa reissua ;)

Tapaninajelulla

Suomalaisen joulun viettoon kuuluu olennaisena osana tapaninajelu, mieluiten hevosella. Nyt ei ollut hevosta, joten käyttöön piti ottaa hevosvoimat. Suuntasimme Oikaraisen kylään ihastelemaan vielä jäistä vapaana virtaavaa koskea. Pakkasta -22 astetta, aurinko nousee 11.07 ja laskee 13.28. Piti siis ajoittaa reissu keskipäivään ettei tarvitse pimeässä kulkea. Pakkasessa selviytyminen on vain pukeutumiskysymys. Kuvaaminen on sitten aivan toinen juttu, sormet jäätyy aika nopeasti. Mie kun en osaa kuvata hanskat kädessä.

Koski laskee Jyrhämäjärvestä  Kemijokeen Oikaraisen kylän kohdalla, Rovaniemeltä matkaa Kuusamon suuntaan on noin 20 kilometriä. Koski on suurimman osan talvesta sula koska virtausnopeus tällä kohtaa on suuri.

 Kosken kohdan nimi on Vanhakoski. Yläpuolella Niskasaari ja Somosensaari. Alapuolella Naistenkalliot. Mukavia nuo nimet, jokaiseen varmaan liittyy jonkinlainen tarina, kukapa niistä osaisi kertoa.

Jää yrittää vallata tilaa sulalta vedeltä.

Yö Lokan rannalla

Lokan laavulla olemme yöpyneet monta kertaa, useimmiten syksyllä. Joskus sää on ollut leppeä, toisinaan kylmän tuulinen. Tällä kertaa yövyimme rannalla ensilumen aikaan. Tuuli puhalsi järveltä navakasti ja satoi lunta. Yövyimme autossa ja tulistelimme laavulla illan pimeydessä. Laavulla ei ole puuhuoltoa, joten puut pitää kerätä rannoilta. Se oli hieman haasteellista koska maassa oli jo lunta. Toki olimme ottaneet matkaan myös omia kuivia puita ja tuohia sytykkeiksi.Tulen äärellä istuminen on äärettömän terapeuttista; katsot tulta, joka muuttaa muotoaan koko ajan. Kiirettä ei ole, olet vain siinä ja nautit olostasi. Voiko parempaa olla?

Saatiinhan me kunnon tulet aikaiseksi. Hyvä siinä oli istua iltaa ja katsella myrskyiselle järvelle. Vaatetta tosin piti olla päällä tulesta huolimatta paljon.

Lokan tekoallas rakennettiin vuonna 1967, ja se on Euroopan suurin. Sen avulla säädellään Kemijoen voimalaitoksille tulevan veden määrää. Tekojärven pinta-ala on 315,4 neliökilometriä. Nykyään Sodankylään kuuluva Sompio oli muinoin kuulu luonnonniityistään, porolaitumistaan ja lintusoistaan. Sen asukkaat elivät luonnon ehdoilla, lähes täysin omavaraistaloudessa. Metsästys, kalastus, poronhoito, maanviljely ja marjastus takasivat hyvät oltavat. Kun tieto tekoaltaiden rakennuttamisesta tuli, yli 600 ihmistä joutui muuttamaan tekojärven alta pois. Osalle asukkaista se oli jo kolmas evakko, sillä he olivat kokeneet myös sotien evakkoajat. Perheet, jotka täältä joutuivat muuttamaan pois, hajaantuivat ympäri Lappia. Osa lähti Ruotsiin. Suurin osa jäi kuitenkin asumaan Sodankylän alueelle.

Illan pimeydessä ei montakaan kuvaa tullut otettua. Tältä näytti maisema aamulla autossa nukutun yön jölkeen kun aukaisi auton takaoven. Lämpötila oli noussut lämpimän puolelle ja ensilumi oli jo alkanut sulaa. Autossa on tullut nukuttua monta monituista yötä. Takapenkit nurin, alle ilmatäytteinen patja ja siihen päälle täkki ja tyynyt tai makuupussi. makeat yöunet on taattu ;)

Tämä kuva on otettu jollakin aikaisemmalla reissulla kun ilma on ollut kirkkaampi. Nattaset näkyy järven toisella puolen. Nattaset eli nattastunturit koostuvat kuudesta tunturista ja ne kaikki sijaitsevat 1956 perustetun Sompion luonnonpuiston alueella. Kaksi tuntureista näkyvät lokan rannalle melkein identtisinä.

"Sompionmaan osaksi tuli vaipua aaltojen alle" todetaan haikeatunnelmaisessa dokumentissa. Kaikkiaan 83 tilaa purettiin tai poltettiin tekoaltaiden tieltä. Aaltoihin jäi seisomaan noin 200 000 kuutiometriä puita. Näitä puita rantautuu edelleen Lokan rannoille. Lokan tekojärven alle jäi Euroopan ja Suomen suurin aapasuo Posoaapa.

Lokan allas suunniteltiin alun perin vain vesivarastoksi, mutta sinne kehittyi runsas kalakanta, jota vielä voimistettiin siikaistutuksilla. Kalaston lisääntyminen on muuttanut myös paikallisten suhtautumista altaaseen myönteisemmäksi. Lokassa on kalasatama ja muutamia kalastajia, jotka saavat elantonsa kalastamisesta.

Lokan laavu aamulla kun myrsky oli jo laantunut ja ensilumi alkanut sulaa.

Lokan laavun seiniin on moni kulkija kirjannut käyntinsä.