Lumikenkäilyä Ahvenvaarassa

Mahtava ilma. Aurinko paistaa, pakkasta 18-19 astetta. Lauantai eikä mitään pakottavaa tekemistä. No onhan se vähän kylmä, mutta ei tuule. Vaatetta päälle reippaanlaisesti, lumikengät mukaan ja kohti Norvajärveä ja Ahvenvaaraa. Miksi kohteeksi valikoitui tänään Ahvenvaara? No siellä sattumoisin on vielä löytämätön geokätkö. Ahvenvaara on Norvajärvellä 186 metrin korkeuteen kohoava vaara. Lunta meillä tänä vuonna on ihan riittämiin jo, eikä hanki vielä kanna. Pari päivää sitten oli vanhan viisauden mukaan talven taitekohta ja talven lumesta on satanut tähän mennessä puolet. Vähän hirvittää että tuo vanha viisaus pitää paikkansa; meillä on puolitoista metriä lunta ennenkuin kevät tulee ja armahtaa meidät ;) Lumikengät helpottavat vähän, mutta upottavat nekin aika lailla. Sopivaa lähestymispaikkaa piti kyllä jonkin aikaa etsiä. Lopulta löytyi tienpää, jonne auton sai parkkiin. Lumikengät jalkaan ja aluksi kohti Norvajärven uimarantaa. Uimarannalla on laavu ja kota. Kodalla tapasin miehen, joka kertoi että oli koko ikänsä ollut lapinhullu. Asunut Etelä-Suomessa ja aina loma-aikoinaan ajanut lappiin monta sataa kilometriä suuntaansa. Eläkkeelle jäätyään hän oli toteuttanut unelmansa ja muuttanut tänne. Ei ollenkaan huono päätös! Jatkoin matkaa uimarannalta kohti vaaran huippua. Niin oli hyvä tuuri että uimarannalta vaaran huipulle asti oli kelkan jälki, jota pitkin eteneminen oli liiankin helppoa. Välillä piti siirtyä jäljeltä sivuun ettei totuus ihan unohdu. Metsäntutkimuslaitoksen selvityksen mukaan jo lyhyet ajat metsässä vaikuttavat ihmisen psyykkeeseen ja fysiikkaan. Verenpaineen laskemisen lisäksi päivittäin metsässä vietetyt 20 minuuttia kohottavat elinvoimaisuuden tunnetta. Nyt voi taas sanoa että terveyttä on hoidettu. Hyvillä mielin tallustelin autolle ja ajelin kotiin posket pakkasesta punaisina ja hymynkare huulilla.

Rantaa pitkin kohti uimarantaa

Näkymää Norvajärvelle.

Yhä ylös yrittää.

Valon ja varjon leikkiä hangella.

Metsä lumihunnussaan on kaunis.

Löytyi se kätkökin. Hullua hommaa tämä on, mutta saapa ihmisen liikkumaan ja nauttimaan luonnon rauhasta ja kauneudesta.

Kätkö oli lumisen puun suojassa.

Välillä piti poiketa kelkkauralta sivuun että sai "oikeasti" lumikenkäillä.

Vaaran päällä näkee kauas kun osaa kurkata oikeasta paikasta.

Uskolliset palvelijat.

Matka jatkuu vaaralta alaspäin ja takaisin autolle.