Hyvää marjavuotta.

 Vuosi on vaihtunut ja ulkona paukkuu pakkanen. Toivottelemme toisillemme hyvää ja onnellista uutta vuotta. Kaiken muun hyvän lisäksi mie toivon hyvää marjavuotta. Tunnustan, olen koukussa marjoihin ja niiden poimimiseen. Heinäkuun puolen välin jälkeen alkaa hillahulluus, sitä seuraa mustikkamania ja puolukkapiina ja aivan loppusyksystä iskee vielä karpalokarkelot. Ja siinä välissä tulee sitten poimittua vähän muitakin marjoja. Hullutus ei lopu ennen kuin pakastimet ovat täynnä näitä ihania superfoodeja. Arkistojen kätköistä piti kaivella muutama kuva viime kesän marjareissuilta uutta marjakautta odotellessa.

Tosi hillastaja kiertelee jo kesäkuussa katsastamassa hillasoita. Paikoille joissa on paljon hillan kukkia mahdollisesti tulee myös hilloja. Hilla on kuitenkin oikukas marja ja hyvin herkkä epäedullisille säille kukinnan ja kypsymisen aikana. Halla voi viedä hillat, pölyttäjiä ei ehkä ole liikkeellä oikeaan aikaan ja rankka sade voi tuhota kukat. Jostain niitä kuitenkin aina löytyy, saattaapa se kuitenkin vaatia pitkiäkin reissuja lapin kairoihin.

Eikä se hillastus mitään helppoa ole. Suot voivat olla vaikeakulkuisia, märkiä ja hetteisiä. Yleensä hillastusaikaan on kuuma ja hyttysiä aivan hirviästi. Laitat siis vaatteita riittävästi ettei paljasta ihoa pilkota mistään ja sitten hikoilet siellä hillasuolla kuin olisit kovaakin urheilusuoritusta tekemässä. Ja kyllähän hillastus melkoinen urheilusuoritus onkin. Joskus joutuu kävelemään pitkiä matkoja että löytää tuota lapin kultaa. Suolle voi myös eksyä jos suuntavaisto pettää. Karhunkin saattaa kohdata hillastusreissulla, nekin tykkäävät hilloista. Jos satut karhun kanssa samalle hilla-apajalle niin silloin kannattaa kyllä poistua hitaasti takavasemmalle, se ei otso hevillä hillojaan luovuta. Minun mielestäni parasta hillastusaikaa ovat pohjolan valoisat kesäyöt. Kuva kesän 2016 hillareissulta Ranualta.

Kaiken vaivan palkitsee saalis, josta voi tehdä monenmoista herkkua. On se hieno tunne kun kannat rättiväsyneenä kotiin täyden sankon kullankeltaista herkkua. Hillapiirakka, johon päälle vanilijakastiketta vie kielen mennessään ties minne.

Hillojen jälkeen kypsyvät mustikat.

Ensimmäisen mustikkareissun satoa kesältä 2016. Poimin kaikki marjat aina käsin. Marjojen puhdistusoperaatio on näin moninverroin helpompi ja voi jo poimiessaan valita ne parhaat marjat sankkoon.

Puolukkaa.