sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Korkiamauran jääluola Inarinjärvellä



Jo kauan on ollut haaveena päästä käymään jääluolassa. Nyt oli sattumien summa ja sen verran vapaata että tuon haaveen pystyi toteuttamaan. Ajelin edellisenä iltana Ivaloon, aamulla hyvissä ajoin varustautuminen ja suunta kohti Veskonniemen satamaa. Pakkasta hieman alle 10 astetta ja mikä parasta tuulta ei juuri ollenkaan. Jääluola sijaitsee Inarinjärven etelä osassa Korkiamauran saaressa. Inarinjärvi on muuten suomen kolmanneksi suurin järvi ja Lapin suurin.

Sukset jalkaan Veskonniemen satamassa, joka näin talvella on talviteloilla odottelemassa järven jään sulamista ja vilkasta kesäkautta. Kesällä tästä pääsisi jääluolaan veneellä.

Jäätä pitkin hiihdellessä piti aina välillä huilata ja kuvata Inarin maisemia. Tässä näkymää länteen.

Moottorikelkkauraa pitkin oli hyvä hiihdellä luistelusuksilla.

Veskonniemi on jäänyt taakse ja matka jatkuu.

Jääluolalle edetessä ohitetaan monia pienempiä ja isompia saaria.

Nyt ollaan Korkiamauran saaren länsipäässä. Tästä matkaa luolalle noin 1,5 km. Eli siitä sitten saaren reunaa seuraten. Tässä vaiheessa huomasin että vaatetta tuli laitettua aivan liian paljon päälle, mutta eipähän palele vaikka hiki virtaa.

Hurraa nyt ollaan perillä. Sukset pois jalasta ja merkittyä polkua kohti luolaa.


Kohti luolan suuta. Täytyy tunnustaa että tässä vaiheessa ämmää jännitti ja kerkesi jo toivomaan että olisi pyytänyt kaverin mukaan. Periaate on kuitenkin että periksi ei anneta, eli menenhän minä sinne.

Luolan suuaukko ei ole suuren suuri, mutta hyvin siitä mahtui menemään. Luolaan johtava tunneli on noin 5 metriä pitkä. Alas luolaan laskeudutaan puisia portaita pitkin. Otsalamppu on välttämätön varuste, jos luolassa haluaa nähdä jotain.

Luolassa. Jää oli todella liukas, hiihtomonot jalassa piti kävellä todella varoen.
 Luola sisäänpääsyineen on kokonaisuudessaan noin 15 metriä pitkä, 1,5-4 metriä korkea. Luolan kattona on kivenlohkareita. ja arvatkaa että toivoin ettei yksikään niistä putoaisi juuri nyt. luolan pohjalla oleva jää on ikijäätä ja luola on ainutlaatuinen suomessa. Luolaa on pidetty 1600-luvulta alkaen kalakellarina, eli sen aikaisena jääkaappina. Viime vuosina tosin luolan jää on kesäisin alkanut sulamaan lämpimien kesien siellä vierailevien matkailijoiden mukanaan tuoman lämmön vaikutuksesta. Kertoipa joku että oli reisiä myöten kahlannut 2 asteisessa vedessä halutessaan tutustua luolaan loppukesästä. Lähde: Wikipedia

Luola kapenee perällä. Jokaiseen kuiluun ei kannata itseään tunkea ;)

Vietin luolassa aikaa ihaillen luonnon ihmettä ja kuvasin sitä. Sitten piti alkaa miettimään pois pääsyä. No tuostahan sitä on portaita pitkin tultukin niin eiköhän siitä pääse takaisinkin.

Luolasta kohti valoa.

Sinne se jäi. Olipa voittajan olo; mie kävin siellä. Fiilikset oli aivan upeat!

Sitten tyytyväisin mielin takaisin kohti Veskonniemen satamaa. Hiihtomatkaa tuli kuitenkin vain noin 13 km. Oiken hyvä päivä. Ivaloon päästyäni palkitsin itseni seudun kunniaksi poropiirakalla ja kahvilla ;)

Ei kommentteja:

Metsäsuksilla Pohjasenlammelle

Lunta on meillä tänä vuonna todella paljon. Välillä tulee kuitenkin sellainen olo että erämökille on päästävä. Mietittiin välineitä; lumiken...