sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Vanhalla Loistolla

Kemin Ajoksen sataman aallonmurtajan pohjoispäässä on ripaus vanhaa aikaa jäljellä. Siellä sijaitsee vanha kaasulla toiminut Loisto, merenkulun turvaksi rakettu merkki satamaa lähestyville laivoille.
Vanhan loiston läheisyydessä on nykyisin myös geokätkö, jota piti helmikuun alun lauantaina lähteä etsimään kahden geokamun kanssa.
Lähdimme matkaan kalasatamasta. Satamassa oli veneitä talviteloilla odottelemassa tulevaa kesää. Me jatkoimme matkaa jäälle, joka piti välillä mielenkiintoista ääntä. Jään äänet voivat tuntua pelottavilta, pauketta, ritinää ja ihmeellisiä suhahduksia. Järki sanoo kuitenkin että kun on tutustunut jäätilanteeseen ilmatieteenlaitoksen sivuilla niin tietää että kyllä se kestää.

Ihan suoraan emme voineet vanhalle loistolle kävellä koska satamaan tulee laivaväylä, jota pidetään auki läpi talven. Meidän piti siis kiertää se. Taustalla Ajoksen sataman valot ja etualalla laivaväylä, jonne ei kannata eksyä.

Maisema oli tällä kertaa aika harmaa. Ei paistanut aurinko. Lämpötila melkein nollassa. Oma taikansa tässäkin on kun hämärtyvässä illassa taivallat kohti ääretöntä. Jäällä kulkeminen on jännää, pala palalta kohde näkyy hieman selvemmin. Välillä tuntuu että matkaa ei ole kuin muutama sata metriä, mutta silti saat jatkaa tarpomista vielä pitkään.Tuolla jossain se vanha loisto on. Jäällä ei ollut lunta juuri ollenkaan, eli se ei matkantekoa haitannut. Autossa oli kyllä varusteina sekä sukset että lumikengät, mutta niitä ei tällä kertaa tarvittu.

Melkein perillä. Vanha loisto seisoo siellä hylätyn näköisenä, sitä ei tarvita enään. Valo ei loista enään loiston huipulla, kun navigaatiolaitteiden kehitys on mennyt niin huimaa vauhtia eteenpäin että nämä entisen ajan apuvälineet ovat jääneet tarpeettomiksi.

Rantauduimme ja aloimme miettimään että missä se kätkö mahdollisesti on. Kätkökuvauksessa sanotaan että mitään ei tarvitse irroittaa tai siirtää. Alueelle ei myöskään saa aiheuttaa minkäänlaista geoeroosiota, luonnonvoimat pitävät huolen siitä että vanha loisto saa osansa syysmyrskyjen aiheuttamasta voimasta. Loistoon ei myöskään saa kiivetä. Aloiske suuntaa kohti 0-pistettä.

Luonnonvoimien muovaamaa jääseinää aallonmurtajan rannalla.

Ja kukahan sen kätkön löysi? Ei epäilystäkään! Hieno reissu oli tämäkin. Ilta alkoi jo pimentyä vauhdilla. Me tallustelimme omia jälkijämme takaisin kohti manteretta taas uutta kokemusta rikkaanpana.

Ei kommentteja:

Metsäsuksilla Pohjasenlammelle

Lunta on meillä tänä vuonna todella paljon. Välillä tulee kuitenkin sellainen olo että erämökille on päästävä. Mietittiin välineitä; lumiken...